Ensi-illan kynnyksellä

Puolitoista viikkoa sitten maanantaina kohtasimme pitkän tauon jälkeen harjoitusten merkeissä. Taija, Jari ja Amanda olivat harjoitelleet ahkerasti. Teos oli loistavasti muistissa ja pääsimme heti teoksen hiomistyöhön: syventämään liikkeiden laatuja, tarkentamaan ajatuksia ja kiinnittämään teosta tilaan tarkemmin.

Teos eteni harppauksin. Harjoituksia ei enää kaiken kaikkiaan ollut kuin kolme ennen eilisen ennakkoesitystä, mutta harjoitukset olivat pitkiä kestäen n. 5 tuntia kerralla. Harjoittelimme yhdessä, parittain ja yksitellen, kokonaisia kaaria ja lyhyitä hetkiä.

Sitten saimme ensimmäisen yleisön: muutaman ystävän ja kollegan, pukusuunnittelijan sekä koulutusohjelman lehtorin. Ennakko meni valtavan hienosti. Ajatukset ja laadut toteutuivat täydesti. Tunsin ylpeyttä tanssijoiden puolesta. Saimme myös hyvää palautetta. Tänään hioimme muutamia hankalia kohtia ja teimme kaksi läpimenoa: molemmilla "roolijaoilla".
Roolijako toteutuu niin, että Amanda on ennakon ja ensi-illan nk. roikkuja - ja Taija on kaksi seuraavaa esitystä roikkuja. Jari on aina Jari.

Nyt pistän peukut pystyyn huomiselle. Ohjaajana jännitän aina, vaikka esitys on loistavassa kunnossa. Esityksen hetkessä elämisen puolesta jännitän eniten. Toivon, ettei jännitys lukitse esiintymisen herkkyyttä.

Yleisökyselyn vastauksia 2010

1. Mitä onni merkitsee sinulle?

-Onni on sitä että on hyvä olla.

-Onnilla on monta paikkaa, kotia ei-missään, mutta kotonaan on kaikkialla. Jos vain suostuu sen läheisyyteen, jättäytyen hellittäväksi.

-pieniä rauhallisia hetkiä, jolloin maailma hiljenee ympärillä, läheisen kosketusta

-vapautta ja tietoisuutta siitä, että määrää itse elämänsä suunnan

-mahdollisuutta keskittyä tähän päivään ja tähän hetkeen ja nauttia siitä, ottaa se vastaan niin kuin tulee

-turvallisuutta, vapautta

-taitoa

-tärkeintä elämässä! ilman sitä ei pärjää

-mielenrauhaa

-saan olla terve ja tehdä sellaisia asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi

-että ympärilläni on minulle tärkeitä ihmisiä

-yksinkertaisia asioita, tärkeiden ihmisten paineetonta seuraa, hiljaista yksinoloa, viileää tuulta, hetkiä, jotka jäävät eloon

2. Mitä assosiaatioita sinussa herättää sana Täysi?

-kylläinen, monipuolinen

-Sitä ei ole olemassa, tai on... Täydempi voi olla, ei täysi. Jatkuva muutoksen liike. Täysi - hetki ennen ylittymistä. Pintajännite, joka vaatii purkautua.

-lähes rikki menevä, hieman negatiivinen vivahde, täyteen ei enää mahdu mitään

-täysi maha, täysi tila

-vesilasi, maha, kokonaisuus, pakahtuminen voimakkaaseen tunteeseen, mitta täysi

-kylläinen, saanut liikaa jostakin asiasta

-tulee mieleen täysi lasi, he

-liikaa

-Ruoasta täynnä oleva vatsa ja hyvän olon tunne siitä. Kokonainen.

-mindfulnes, tietoisuus, aitous

-halu elää täyttä elämää

3. Kirjoita 1-3 arkista asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi?

-ystävät, tanssi, kahvi

-koti, läheiset ihmiset, tanssi

-nautinnollinen ruokailuhetki, hyvä uni, läheisyys

-rakkaiden läsnäolo, kiireettömyys, hyvä ruoka

-läheisyys, ystävät, liike

-villasukat, plié, kehräävä kissa

-luonto, toisen ihmisen läheisyys/kosketus, oman kehon tunteminen liikkeen avulla

-tanssi, maisemat, pysähtyminen

-päivärytmi, liike, lepo

-läheiset ihmiset ja tasapaino ja terveys mahdollistaa sen

-lapsen hymy, kevään ensimmäiset kukat, aurinko

Minne katosivat päivät?

Viikonpäivät ovat viime aikoina vaihtuneet vauhdilla. Ensimmäinen harjoitusjakso alkaa olla lopuillaan, ja teos on kasassa. Suurimmat ratkaisut on tehty.

Tanssijoiden motivaatio lämmittää mieltä - ja olemme jatkuvasti kulkeneet määrätietoisesti kohti esitystä. Olemme harjoitelleet musiikilla, tehneet kokonaisia läpimenoja, kokeilleet tyttöjen vaatteita (Jarin vaatetus on yhä kateissa Hällän pukuvarastojen kätköissä...). Lauantaina meillä oli avoimet harjoitukset ja sitä edeltävänä keskiviikkona kokenut kollega katsomassa harjoitusläpimenoa. Olemme päässeet pitkälle. Olen päätynyt siihen, että Amanda ja Taija vuorottelevat rooleissaan. Olemme harjoitelleet teosta ristiin. Vain yhdessä kohtauksessa roolit on ainakin toistaiseksi pidetty samana. Rakenne on kasassa. Pieniä koreografisia muutoksia olen kuitenkin valmis tekemään viimeisiin hetkiin saakka.

Tässä vaiheessa saamani palautteen perusteella näyttää siltä, että olen onnistunut välttämään triangelidraaman ainakin sen osalta, että se ei ole ainoa tulkinnan vaihtoehto. Olen onnistunut luomaan kerroksia, jotka luovat useita tulkinnan mahdollisuuksia. Tähän olen tyytyväinen.

Seuraavaksi alkaa tanssijaharjoittelijoiden oma lähes 8 viikon itsenäinen harjoittelujakso, jolloin kommunikoimme videotaltiointien välityksellä. Seuraava harjoitusvaihe sisältää liikkeiden loputonta hiomista, painon käytön ja kaatumisen harjoittelua sekä kokonaisuuden muistissa pitämistä. Olen harjoituksissa yrittänyt selittää mahdollisimman perusteellisesti sitä, mitä eri kohdilla, kohtauksilla ja liikkeillä haen, ja toivon, että puheeni kantavat itsenäisen harjoittelun ajan pienten videoitujen kommenttiraitojen kanssa.

Seuraavaksi kohtaamme Amandan, Jarin ja Taijan kanssa harjoitusten parissa livenä vasta ensi-iltaviikon alla marraskuussa. Viimeistelyvaiheessa mukaan tulevat lavastus ja puvut. Silloin valot rajaavat tilan käyttöä, mutta puvustus ja lavastus tukevat tunnelmaa, joka jo nyt on ollut intensiivinen.

Huomenna MD:n kollegat näkevät esityksen läpimenon. On hienoa kuulla myös heiltä palautetta.

Miten etenemme?

Kahlaamme läpi materiaalia kohtaus kohtaukselta -nyt noin kolmasosa teoksesta on käyty läpi. Samalla yritän kuumeisesti miettiä kolmannen tanssijan upottamista kohtauksiin. Ajatustyö on kiinnostavaa, toimivia mahdollisuuksia on aina useita. Joissakin osissa teen kokeiluja ja jotkut kohdat toimivat -ainakin tässä vaiheessa- hienosti. Tanssijat tutustuvat materiaaliin vähitellen, odottelen sen asettumista ja sitten on liikkeiden, laatujen ja ilmaisun yksityiskohtaisen hiomisen vuoro. Etenemme rauhallisesti ja yritän huolehtia, että kertaamme asioita riittävästi. Ennen kaikkea otamme rennosti ja kuitenkin samalla teemme paljon töitä.

Toisten harjoitusten jälkeen totesimme yhdessä, että on hienoa päästä heti käsiksi työntekoon. Aikaa ei kulu keskinäiseen tutustumiseen ja tunnusteluun, koska tunnemme toisemme viime syksyn ROAD-tanssimusikaalista, jossa koko Jarin, Taijan ja Amandan vuosikurssi oli harjoittelussa.

Teoksen liikekieli on omanlaistaan, ennalta tanssijoille tuntematonta ja siksi haastavaa. Laadulliseen hiomiseen jää onneksi aikaa. Se on helpompaa sitten, kun liikkeet virtaavat dynaamisesti ja ovat muistissa. Painon kaatuminen, suuntaaminen sekä kokonaisvaltainen kehon käyttö liikkeissä ovat tämän hetken suurimmat haasteet tanssijoille. Minä pohdin kuumeisesti ideani välittämisen keinoja. Miten välttää kolmiodraaman kuviot täysin...

Pohdintaa duetosta ennen trio-version syntymistä

Tänä syksynä (2010) rakennan Täysi-duetosta (2005) version Täysi2 kolmelle tanssijalle: kahdelle naiselle ja yhdelle miehelle Tavoitteena on luoda hetkissä tekemiemme valintojen kuvaus ei kolmiodraamaa. Teos on Tampereen konservatorion opiskelijoiden viimeisen vuoden työharjoittelu.

Täysi-dueton aiheena on parisuhteen tuulen lailla vaihtuvat tunnelmat. Sen inspiraationa olivat Jean-Luc Godardin lyhytelokuvan Maskuliini-feminiini tunnelmat. Suhteessa osapuolten keskinäiset roolit vaihtelevat tilanteesta toiseen: toinen on ystävä, kumppani, hoivaaja, äiti/isä, sisko/veli jne. Halusin kohtausten välittävän näitä erilaisia kohtaamisen tapoja.

Rakensin teosta alusta asti kohtauksiksi, joita määritti tunne, tunnelma, liikelaatu tai tilassa liikkuminen. Vaihtuvat tunnelmat rakentuivat selkeiksi toisistaan poikkeaviksi kohtauksiksi, joita eri musiikit erottivat toisistaan tanssiteoksen rakentamisen perinteisen mallin mukaan. Kohtausten nimiä olivat mm. Intia (leikkisä, yhteistä hassuttelua kuvaava kohtaus sai työnimensä musiikista), Ympyrä, Raivo, Hellä, Peli ja Uni. Kohtausten järjestys määrittyi arpomalla, jossa kuitenkin tilallisten ja tunnelmallisten syiden vuoksi lopulta vielä vaihdoin kahden palan keskinäisen järjestyksen. Lopulta rakenne oli kuin päivän kulku aamukahvista yhteiseen iltahetkeen. Uniimme emme voi toisiamme tavoittaa.

Liikkeellisiä ajatuksiani teoksessa olivat arkiliike+liikeliike, kohdata-kannatella, mielenmuutokset, useat eri tunnelmaiset kohtaamiset sekä rinnakkainen-yhtäaikainen-lomittainen.

Teoksen valmistelu alkoi yleisökyselyllä, jota teimme kollegani kanssa kadulla elokuussa 2005. Kysymykset olivat:1. Mitä onni merkitsee sinulle? 2.Mitä mielleyhtymiä sinulle tulee sanasta Täysi? 3. Kerro 3 asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi? Kysely on jatkuva prosessi, jota olen kerännyt jokaisella esityspaikalla. Tarkoitukseni on jonain päivänä koota kaikki vastaukset osaksi blogiani.

Matias Palo koosti hyvin hienovaraisen tausta-ambienssin aulatiloihin. Halusin, että esityksen tunnelman luominen syntyy jo ennen esitystilaan siirtymistä. Kokosin aaltopahville liimatuista kyselyvastauksista Hällän pieneen saliin ripustetun näyttelyn. Keikoilla kyselyvastaukset olivat aanelosnivaskoina aulatiloissa.

Esiintyjien suhde yleisöön rakentui siten, että ennen esitystä oleskelimme yleisön joukossa lämpiössä. Valmistauduimme esitykseen yleisön kanssa heidät hienovaraisesti etukäteen kohdaten. Sampo Kerola ja minä tulimme esitystilaan yleisöovesta viimeisinä, kun olimme hakeneet ensin kahvikupit keittiöstä.

Teoksen visuaalisena ajatuksenani olivat olleet tilaan ripustetut verhot ja esitystilan kotoisuus. Vilja Viherlaakso (ent. Leppäniemi) tuli mukaan Lempäälän käsiteollisuuskoulusta suorittamaan lavastuksen harjoittelua ja viimeisteli teoksen kotimaiseman. Sari Mayer loi valoilla välillä erilaisia rajattuja huonetiloja ja välillä abstrakteja tunnelmamaisemia. Toiveeni oli, että tilan valaistuksen intensiteetti vaihtelisi auringonpaisteen lailla. Hellä ja Uni –kohtauksissa olisi ilta tai yö.

Matias toi musiikkeja, joista yhdessä valikoimme kohtauksiin sopivia. Koreografian osien, palojen järjestys ja musiikit päätettiin kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Viimeistä musiikkivalintaa pohdimme vielä edellisenä päivänä.

Valmistelin teoksen elementtejä lomalla olohuoneessa videolle tanssien. Välillä istuin keittiössä kahvilla ja katselin, kuinka kauniisti aurinko heijasti seinälle tuulessa liikkuvat sireenin oksat ikkunan muotoisiksi, jatkuvasti muuntuviksi varjokuviksi. Tästä tuli minulle tärkeä kuva. Elämisen olemuksen metafora. Varjot tulivat tärkeiksi kuoleman kautta; isoäitini oli kuollut edellisenä vuonna ja kaipasin häntä valtavasti. Kuvasta tuli niin tärkeä, että halusin sen osaksi esitystä. Kuvasin varjokuvaa videolle. Harjoitusten alettua sekä Matias että Sari kuvasivat myös omien kotiensa seinille ja lattiaan heijastuvia varjomaisemia, joista Sari koosti lattiaan muutamassa kohtauksessa heijastetun liikkuvan kuvan.

Halusin, että teoksessa olisi myös kahvin tuoksu, joka minulle on kotoisa ja tärkeä. Tuoksu luotiin ennen ovien avaamista kahvintuoksukynttilää yleisöoven edessä poltellen sekä kahvikupit kädessä yleisön vierestä näyttämölle kulkien. En tiedä, pystyikö kahvin tuoksua aistimaan yleisöön. Ehkä seuraavissa esityksissä kahvi keitetään aulassa ennen esitystä.

Duetosta trioksi

Ensimmäinen harjoituspäivä. Tehtäväni on muuntaa viisi vuotta sitten tekemäni duetto kolmen hengen versioksi. Niin, että parisuhdeduetto ei muutu kolmiodraamaksi. Pääsimme alkuun. Alku tarkoittaa sitä, että opetan olemassaolevan dueton ainekset tanssijoille, Jarille, Taijalle ja Amandalle. Toteutin myös ihan muutaman pienen versiomuutoksen matkan varrella. Huomenna seikkailu jatkuu. Tämä omaan materiaaliin palaaminen ja sen variointi on valtavan mielenkiintoista!

Dueton toinen versio

Syksyllä 2006 tanssiteatterissamme aloitti uusi miestanssija, kun Sampo oli siirtynyt Teatterikorkeakouluun opiskelemaan. Duetto lämmitettiin, mutta tällä kertaa tanssijoina olivat Ville Oinonen ja Suvi Eloranta. 

Koreografi-tanssijan näkökulmasta oli hienoa päästä harjoittamaan teosta niin, etten itse ollut tanssijana, mutta kuitenkin olin kokenut teoksen valmistumisen ja esittämisen prosessin henkilökohtaisesti. 

Mielestäni siirto uusille tanssijoille toteutui erinomaisesti, ja Ville ja Suvi tanssivat teoksen erittäin hienosti.