Ensi-illan kynnyksellä

Puolitoista viikkoa sitten maanantaina kohtasimme pitkän tauon jälkeen harjoitusten merkeissä. Taija, Jari ja Amanda olivat harjoitelleet ahkerasti. Teos oli loistavasti muistissa ja pääsimme heti teoksen hiomistyöhön: syventämään liikkeiden laatuja, tarkentamaan ajatuksia ja kiinnittämään teosta tilaan tarkemmin.

Teos eteni harppauksin. Harjoituksia ei enää kaiken kaikkiaan ollut kuin kolme ennen eilisen ennakkoesitystä, mutta harjoitukset olivat pitkiä kestäen n. 5 tuntia kerralla. Harjoittelimme yhdessä, parittain ja yksitellen, kokonaisia kaaria ja lyhyitä hetkiä.

Sitten saimme ensimmäisen yleisön: muutaman ystävän ja kollegan, pukusuunnittelijan sekä koulutusohjelman lehtorin. Ennakko meni valtavan hienosti. Ajatukset ja laadut toteutuivat täydesti. Tunsin ylpeyttä tanssijoiden puolesta. Saimme myös hyvää palautetta. Tänään hioimme muutamia hankalia kohtia ja teimme kaksi läpimenoa: molemmilla "roolijaoilla".
Roolijako toteutuu niin, että Amanda on ennakon ja ensi-illan nk. roikkuja - ja Taija on kaksi seuraavaa esitystä roikkuja. Jari on aina Jari.

Nyt pistän peukut pystyyn huomiselle. Ohjaajana jännitän aina, vaikka esitys on loistavassa kunnossa. Esityksen hetkessä elämisen puolesta jännitän eniten. Toivon, ettei jännitys lukitse esiintymisen herkkyyttä.